Minne elämä kuljettaa?

Elämä saattaa muuttaa kurssia. Joskus yhtäkkiä, joskus vähän verkkaisempaan tahtiin. Mun elämä kääntyy nyt sopivassa tahdissa, vakain askelin. Siltä ainakin nyt tuntuu.

Viime kesänä valmistuin työn ohella visualistiksi, ehkä se jo tavallaan ennakoi muutosta.
Mun seitsemän vuoden työ osa-aikaisena myyjänä päättyy heinäkuun lopulla. Ja tänään sain tiedon, että pääsen elokuussa aloittamaan uudet opinnot, myynnin digiosaajaksi. Koulutus kestää vain reilun 2kk, mutta saan siitä todella arvokkaan lisän aiempaan koulutukseeni ja kokemukseeni.

Fiilis on nyt ihan mahtava ❤️

Loppuun vielä muutama kuva kasvimaalta ja kasvihuoneesta. Kyllä sieltä syötävää saadaan 😍
Salaattia ja retiisiä ollaan jo maisteltu, herkullisia!

Nyt vain kastellaan ja odotellaan

Se on nyt valmis! Mun kasvimaaprojekti kasvihuoneen kera!

Kasvihuoneen sisältä löytyy kahdenlaisia tomaatteja, kolmenlaisia kurkkuja, paprika, piparminttu sekä basilika.
Yksi kurkuntaimista näyttää valitettavasti menehtyneen 😔
Mutta toisessa taas näkyy jo pikkuisia kurkun alkuja 😍
Tomaattejakin on jo kahdessa taimessa kypsymässä 😍

Ulkona minikasvimaalla kasvaa porkkanaa, salaatteja, sipuleita, lanttua, punajuurta, mansikoita, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, herneitä, kesäkurpitsaa (toivottavasti selviävät eilisestä "ulkoistuksesta") sekä perunaa saaveissa.

Pakkohan kasvihuonetta oli vähän somistaakin, sekä sisältä että ulkoa 😁

Kukkasiakin kokeilin laittaa kasvamaan siemenistä, mutta ostin myös valmiina.

Nyt siis vain kastellaan, hoidetaan ja odotellaan 😍

Kesä ja kasvihuone

Heipä hei! Taas on puoli vuotta vierähtänyt 🙈

Tässä kevään ajan pakkolomaillessa innostuin ajatuksesta, jotta voisin taas monen vuoden jälkeen kasvatella itse jotain syötävää perheelle.
Voisin ekan kerran kokeilla ämpäriperunaa. Ja salaatti on ennenkin menestynyt meidän pihassa kasvatuslaatikossa. Kukatkinhan on kauniita, niistä vain en ole aiemmin välittänyt, kun ne houkuttelevat pörriäisiä.
Näille kasvatuksillehan riittäisi pari ämpäriä/saavia sekä pari kasvatuslaatikkoa. Tallissa varmaan onkin puutavaraa pariin laatikkoon.

Pian huomasin miettiväni, että olisihan se kiva kokeilla tomaattiakin kasvattaa. Suunnittelin jo hankkivani kasvihuoneen. Sellaisen ihan pikkuruisen, telttatyyppisen, joka kesäksi kootaan pihalle ja talveksi kerätään pois.
Seuraavaksi löysin itseni tekemästä taimitilausta. Eihän tomaatit enää olisi siemenistä ehtineet. Tietenkään en voinut tilata vain paria tomaatintainta, kun toimituskulut jo maksavat enemmän kuin taimet. Ostoskoriin eksyi myös kurkkua ja paprikaa. Ja tilaus lähti!

Rupesin sitten miettimään, että missäs minä ne tulevat taimet säilön täällä sisällä siihen asti, että voin ne viedä ulos. Luntakin oli vielä puoli metriä maassa. Eihän niitä voi noin vain pöydällekään jättää ikkunan eteen, sillä kissoja kiinnostaisi liikaa. Selailin verkkokauppoja ja löysin näppärän "minikasvihuoneen", joka oli käytännössä vain hyllykkö ja muovihuppu. No sehän meni heti tilaukseen.
Niin, ja ne siemenetkinhän piti tilata, kun ei paikallisesta kyläkaupasta saa.

Hmm... Riittääköhän se pikkuruinen kasvihuone... Sehän oli kooltaan 143x143cm, seinillä muutama hylly. No juu, pakkohan se on riittää, kun ei päivärahoista muuhunkaan riitä. Eihän sitä edes tiedä vielä, kiinnostaako kasvattelu enää ensi kesänä, niin ei kannata paljoa investoida.

Tässä vaiheessa isäntäkin puuttui asiaan. Kysyi, paljonko se pikkuinen kasvihuone maksaa. Ja seuraavaksi kysyi, paljonko se kasvihuonekalvo maksaa.
Totesi, että onhan sitä puutavaraa tuolla tallissa sen verran, että kyllä kai niistä yksi kasvihuone saadaan kasattua. Jatkoi vielä, että siitä tulee sitte vähän isompi, se on 5-metristä se lankku.

Ja nyt seuraa kuvapläjäystä tästä projektin edistymisestä:

"Minikasvihuone" 

Yrttipenkki

Kasvihuoneen runkoelementit 

Tänne tulee mun kasvimaa, vieressä on myös viinimarjapensaita (3 mustaa ja 1 punainen) 

Ensimmäisiä esikasvatuksia

Kukkasia, retiisiä, vihersipulia, perunaa

Runko pystyssä

Alue alkaa hahmottua

Runko öljyttiin puuöljyllä

Pihan istutusalue muodostuu yrttipenkin ympärille:

porkkanaa, salaattia, lanttua, punajuurta, sipulia, ämpärit ja saavit

(mansikantaimet oon tilannu kahteen tyhjään laatikkoon) 

Ihana ❤️

Taimet olivat saapuessaan melko huonovointisia. Olivat Matkahuollon mukana pyörineet laatikossaan ihan mukkelismakkelis 😔

Loppujen lopuksi menetin vain molemmat kasvihuonekurkut ja yhden tomaatin. 

Tilasin jo kasvihuonekurkun siemeniä. Elättelen toivoa, että ehtisin saada siemenistä uudet taimet noiden menehtyneiden tilalle.
Tänään on suunnitelmissa asentaa kalvo kasvihuoneen päälle. Jännittävää puuhaa!

Olin orientoitunut henkisesti siihen, että minulla on hyvin aikaa hoidella kasvihuonetta ja kasvatuksiani kuntoon, kun lomautukseni kestää juhannukselle saakka. Eipä se niin mennytkään. Aloitankin työt jo ensi keskiviikkona. Eiköhän minulle silti jää vielä aikaa harrastaakin 😊

Loppuvuosi pähkinänkuoressa

No mutta hellurei vaan!
Hengissä täällä ollaan ja alkuvuoden vastoinkäymiset on selätetty.

Visualistiksi valmistuin jo kesäkuussa.
Opiskeluuni sain monien taisteluiden jälkeen tukea sovitellun päivärahan muodossa.
Opiskeluaika oli todella antoisaa 😍

Työmatkakin lyheni monta kilometriä, kun työpaikka muutti uusiin toimitiloihin. Isäntä vain pisti tässäkin paremmaksi, kun hänelle tarjottiin töitä ihan omalta paikkakunnalta. Entinen 50km työmatka lyhenikin 7km:iin 😂

Tyttären hampaitakin korjattiin nukutuksessa kesäkuussa ja paikat on onneksi pysyneet kiinni näinkin pitkään. Pysyvää korjaustahan ei pysty tekemään ennen kuin aikuisiällä.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset loppuvuodelta. Käsitöitä en kyllä oo tehny ollenkaan. Aika ja voimat ei oikein oo antaneet myöten.

Katselin aiempia postauksiani, kuinka meidän Viiru-kissa oli minulla kaverina tyttären sukkia päättelemässä.
Tänään ajattelimme alkaa sisustaa kotia joulun odotukseen. Kaveriksi tulee varmasti Viirun ohella myös Sisu 💖

Purnausta, ei näy aurinkoa risukasassa

Vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin sillä tyylillä, että kun se elämä rupee potkimaan, niin ei se enää halua lopettaa.
Sanonta "paistaa se päivä risukasaankin", taitaa olla joku urbaanilegenda...

Tammikuussa ensin sain te-keskukselta kielteisen päätöksen opintojen tukemisesta sovitellulla työttömyysetuudella. En kuulemma tarvitse tätä koulutusta, kertoivat. Jännää, että jos olisin ne koulupäivät vain kotona työttömänä, saisin päivärahaa. Mut ku haluan opiskella, niin en saa tukea. Työtunnit pysyy kuitenkin samassa koko ajan. Ja kyllä sitä soviteltua päivärahaa on myönnetty muillekin samassa tilanteessa opiskeleville.

No sen jälkeen mulla särkyi auto. Just ku olin matkalla hyvin mielenkiintoiselle yritysvierailulle, minkä koulu järjesti.
Onneks ei sentään ollu kallis remontti.

Sit särkyi isännän selkä ja sai viikon saikkua. Ja heti perään särkyi pyykkikone. Sehän on lapsiperheessä yks pahimmista ku särkyy 😣
Ja milläpä ostaa uutta ku ei saa ees sitä soviteltua päivärahaa enää, koulumatkoihin kuluu bensaa ihan kivasti, ja isäntäki on just selän kans saikulla.
Mut hei! Siinä vaiheessa onki toki kiva huomata seki, että likakaivo alkaa olla täynnä! Yleensä se onkin tammikuussa tyhjennetty, mut ku oman kylän tyhjentäjällä ei oo kalusto nyt kunnossa. Sit ku kauempaa tilaa tyhjennyksen niin hinta pompsahtaa pilviin.

WUUHUUU! Mitä vielä? Ai niin, isäntä sai töistä lappusen, että helmikuun alusta saa jäädä pakkolomalle.

No sit mulla ratkes farkut jalassa kesken koulupäivän. Tää on sentään pientä, vaikka ärsyttävää.
Ja pari päivää myöhemmin onnistuin peruuttamaan auton tolppaan. Pakoputki tykkäs vähän kyttyrää. Mut tää nyt menee jo oman tyhmyyden piikkiin... kai.

No mut siinä tais olla tammikuu...
Helmikuu alkoi vielä huonommin... 😔

Heti 1.2. sain aamupäivästä puhelun tyttären opettajalta, että tytär kaatui luistellessaan ja hampaasta lähti isohko palanen. Eipä auttanu ku pistää työpaikalta ovet lukkoon ja lähtä kuskaamaan tytär hammaslääkäriin. Saldonahan olikin molempien yläetuhampaiden katkeaminen 😭

Eniten tytärtä surettaa nyt se, kun hänen 9v-synttäreitään oli tarkoitus juhlistaa juuri tänä viikonloppuna ja nyt pitääkin syödä vain pehmeitä ruokia 🙄

Ja vielä tämän kaiken jälkeen sain eilen illalla tiedon, jotta minulle ei myöskään myönnetä soviteltua aikuiskoulutustukea.

Että ei yhtään hullumpi saldo niin ku kuukauden ajalta... ja tätä vuottahan on vielä 11kk jäljellä! Mitähän kaikkea tässä vielä ehtii tapahtua...?

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi alkuvuosi 😁

P.S.
Vähän piristystä tähän loppuun, kuvallisessa muodossa.

Tyttären sukkaset

Vähän on nyt ilma lauhtunut, mutta kuulin, että kylmää on vielä tulossa.
Tyttären sukat pääteltiin juuri, Viirun kanssa yhteistyössä 😂

7 Veikkaa nämäkin, Jenkkaa ja Aapoa. Kivalta näyttää 😊
Ja kokohan tyttärellä on jo 35 😀

Kylmää on!

Täällä pakkasmittari paukuttaa jo ties monettako aamua -30. Olishan se ihan mukava jäädä peiton alle, vaan kouluun on lähdettävä 😀
Toivottava vain on, että mun uskollinen, vanha hoppa jaksaa mua edelleen kuljettaa aina perille saakka. Eilen aamulla kouluun ajaessani näin neljä tienposkeen uuvahtanutta autoa 😔

Tiiättäkö, meijän 11v pojan sukkakoko on jo ihan sama ku mulla, 39-40!
Mun ei tarttis ees kutoa pojalle sukkia ku vois käyttää mun!
Mut kudoinhan mää silti. Omat ne olla pitää...
Ihan perusmallin perussukat, siitä perus-7Veikasta tietty 😀

Tyttärellekin on kohta sukat valmiina. Niistä lisää toiste.