sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Loppuvuosi pähkinänkuoressa

No mutta hellurei vaan!
Hengissä täällä ollaan ja alkuvuoden vastoinkäymiset on selätetty.

Visualistiksi valmistuin jo kesäkuussa.
Opiskeluuni sain monien taisteluiden jälkeen tukea sovitellun päivärahan muodossa.
Opiskeluaika oli todella antoisaa 😍

Työmatkakin lyheni monta kilometriä, kun työpaikka muutti uusiin toimitiloihin. Isäntä vain pisti tässäkin paremmaksi, kun hänelle tarjottiin töitä ihan omalta paikkakunnalta. Entinen 50km työmatka lyhenikin 7km:iin 😂

Tyttären hampaitakin korjattiin nukutuksessa kesäkuussa ja paikat on onneksi pysyneet kiinni näinkin pitkään. Pysyvää korjaustahan ei pysty tekemään ennen kuin aikuisiällä.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset loppuvuodelta. Käsitöitä en kyllä oo tehny ollenkaan. Aika ja voimat ei oikein oo antaneet myöten.

Katselin aiempia postauksiani, kuinka meidän Viiru-kissa oli minulla kaverina tyttären sukkia päättelemässä.
Tänään ajattelimme alkaa sisustaa kotia joulun odotukseen. Kaveriksi tulee varmasti Viirun ohella myös Sisu 💖




lauantai 2. helmikuuta 2019

Purnausta, ei näy aurinkoa risukasassa

Vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin sillä tyylillä, että kun se elämä rupee potkimaan, niin ei se enää halua lopettaa.
Sanonta "paistaa se päivä risukasaankin", taitaa olla joku urbaanilegenda...

Tammikuussa ensin sain te-keskukselta kielteisen päätöksen opintojen tukemisesta sovitellulla työttömyysetuudella. En kuulemma tarvitse tätä koulutusta, kertoivat. Jännää, että jos olisin ne koulupäivät vain kotona työttömänä, saisin päivärahaa. Mut ku haluan opiskella, niin en saa tukea. Työtunnit pysyy kuitenkin samassa koko ajan. Ja kyllä sitä soviteltua päivärahaa on myönnetty muillekin samassa tilanteessa opiskeleville.

No sen jälkeen mulla särkyi auto. Just ku olin matkalla hyvin mielenkiintoiselle yritysvierailulle, minkä koulu järjesti.
Onneks ei sentään ollu kallis remontti.

Sit särkyi isännän selkä ja sai viikon saikkua. Ja heti perään särkyi pyykkikone. Sehän on lapsiperheessä yks pahimmista ku särkyy 😣
Ja milläpä ostaa uutta ku ei saa ees sitä soviteltua päivärahaa enää, koulumatkoihin kuluu bensaa ihan kivasti, ja isäntäki on just selän kans saikulla.
Mut hei! Siinä vaiheessa onki toki kiva huomata seki, että likakaivo alkaa olla täynnä! Yleensä se onkin tammikuussa tyhjennetty, mut ku oman kylän tyhjentäjällä ei oo kalusto nyt kunnossa. Sit ku kauempaa tilaa tyhjennyksen niin hinta pompsahtaa pilviin.

WUUHUUU! Mitä vielä? Ai niin, isäntä sai töistä lappusen, että helmikuun alusta saa jäädä pakkolomalle.

No sit mulla ratkes farkut jalassa kesken koulupäivän. Tää on sentään pientä, vaikka ärsyttävää.
Ja pari päivää myöhemmin onnistuin peruuttamaan auton tolppaan. Pakoputki tykkäs vähän kyttyrää. Mut tää nyt menee jo oman tyhmyyden piikkiin... kai.

No mut siinä tais olla tammikuu...
Helmikuu alkoi vielä huonommin... 😔

Heti 1.2. sain aamupäivästä puhelun tyttären opettajalta, että tytär kaatui luistellessaan ja hampaasta lähti isohko palanen. Eipä auttanu ku pistää työpaikalta ovet lukkoon ja lähtä kuskaamaan tytär hammaslääkäriin. Saldonahan olikin molempien yläetuhampaiden katkeaminen 😭

Eniten tytärtä surettaa nyt se, kun hänen 9v-synttäreitään oli tarkoitus juhlistaa juuri tänä viikonloppuna ja nyt pitääkin syödä vain pehmeitä ruokia 🙄

Ja vielä tämän kaiken jälkeen sain eilen illalla tiedon, jotta minulle ei myöskään myönnetä soviteltua aikuiskoulutustukea.

Että ei yhtään hullumpi saldo niin ku kuukauden ajalta... ja tätä vuottahan on vielä 11kk jäljellä! Mitähän kaikkea tässä vielä ehtii tapahtua...?

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi alkuvuosi 😁

P.S.
Vähän piristystä tähän loppuun, kuvallisessa muodossa.






perjantai 25. tammikuuta 2019

Tyttären sukkaset

Vähän on nyt ilma lauhtunut, mutta kuulin, että kylmää on vielä tulossa.
Tyttären sukat pääteltiin juuri, Viirun kanssa yhteistyössä 😂



7 Veikkaa nämäkin, Jenkkaa ja Aapoa. Kivalta näyttää 😊
Ja kokohan tyttärellä on jo 35 😀


tiistai 22. tammikuuta 2019

Kylmää on!

Täällä pakkasmittari paukuttaa jo ties monettako aamua -30. Olishan se ihan mukava jäädä peiton alle, vaan kouluun on lähdettävä 😀
Toivottava vain on, että mun uskollinen, vanha hoppa jaksaa mua edelleen kuljettaa aina perille saakka. Eilen aamulla kouluun ajaessani näin neljä tienposkeen uuvahtanutta autoa 😔

Tiiättäkö, meijän 11v pojan sukkakoko on jo ihan sama ku mulla, 39-40!
Mun ei tarttis ees kutoa pojalle sukkia ku vois käyttää mun!
Mut kudoinhan mää silti. Omat ne olla pitää...
Ihan perusmallin perussukat, siitä perus-7Veikasta tietty 😀


Tyttärellekin on kohta sukat valmiina. Niistä lisää toiste.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Kiirettä pitelee

Ruuhkavuodet, todellakin!
Töitä, koulua, perhettä, koulua, koulua, töitä...
Tammikuussa kokonaiset 4 vapaapäivää. Yksi aina kerrallaan.
Mut hei! Mää tykkään mun koulusta 😍

Saattaa olla, että muutan jossain vaiheessa vähän blogini ulkoasua, ja ehkä sisältökin saa jotain uutta suuntaa. Ideat pyörii mielessä 😀

Mut oon mää kutonutki jotain. Ehkäpä niistäkin laitan vielä kuvia joku päivä, kunhan ehdin 😀

Mut nyt laitan tähän loppuun vain muutaman kuvan meidän Viirusta. Onhan se katti kasvanu 😍