Joki-tossut taas (7)

Seitsemännet Joki-tossut. Nyt tuli inspiraatio kokeilla virkkaamalla. Ja isommalla taitevarrella. Ja muuta kivaa tuunausta.

Lähtökoko sama, ku mun omissa kudotuissa sinisissä tossuissani:

Ekan pesun jälkeen vielä hurjan pitkät :-D

Toka pesu auttoi vähäsen:

Ja muotoilu:

Yön kuivauksen jälkeen koristeita pintaan:

Koko on mun jalkaan just sopiva:

Jännä juttu. Virkkaamalla tulee paksummat tossut, vaikka langan menekki on sama.
Eivät kuitenkaan kutistu ihan niin paljoa pituussuunnasta, ku kudotut.

Näissä huomaa taas tuon langan värityksen. Sama väri ja sama erä. Värit vain alkoivat kerissä ihan eri kohdasta :-D

Tykkään kyllä näistä tossuista, mutta en vielä tiedä, pidänkö itselläni. Enhän minäkään kovin monia tossuja ehdi käyttää, ku tuolla on noita ostotossujakin, joita tulee käytettyä.
Taidan laittaa laatikkoon odottelemaan uutta kotia. Tai sitten otan myöhemmin itselleni.

P.S. Hieman mua häiritsee nuo vihreät napit kukissa. Olisin halunnu puunapit, mutta semmosia ei tähän hätään ollu :-(


Ja sitten vielä: Veera kiittää Hipsulaista <3

Äiti ei ehtiny ees tarkemmin toppia katsoa, kun se oli jo tytöllä päällä. Eikä aikonu riisua pois edes yöksi :-D

"Hipsulaisen paita"

Tällä nimellä ohjeen itselleni olen tulostanut: "Hipsulaisen paita".
Eli Kati tuolta Hipsulaisen helmeilyt -blogissa oli tehnyt itselleen upean verkkopaidan topin päällä käytettäväksi. Hän kirjoitteli ohjetta, ja pyysi minua testineulojaksi.
Nyt se paita on vihdoin valmis. Kunhan vielä tälle iltaa lankojenpäät päättelen.

Lankana on Novitan Kotiväki Kartano, ja puikot Addin 2,5mm.

Kati antoi minulle kaksi eri silmukkamäärää. Päätin ottaa riskin, ja tehdä pienemmällä.
Kyllä tämä koko on mun päälläni aika paljon naftimpi, kuin Katilla itsellään. Mutta ei silti liian nafti. Tykkään kyllä, ja ajattelinkin laittaa huomenna töihin ;-)
Vasemman hihan päättelyn olisin kyllä voinut tehdä hieman löyhemmäksi, mutta ei se mitenkään haittaavan kireä ole.

Ehkäpä Kati jossain vaiheessa julkaisee ohjeen blogissaan <3

Ekaksi saatte nähdä tyttären ottaman kuvan paidasta. Hieman on alaviistosta otettu, ja kylläpä vaan mun maha näyttää todellisuutta isommalta (näin mää ainaki kuvittelen) :-D

Isäntääki pyysin kuvaamaan. Tämmönen on lopputulos:

Yritin minä itekki kuvata:

Halusin tuosta tuollasen just lantiolle ylettyvän. Mun kropalla, jos paita ylettyy lantion alle, eikä oo ihan vartalonmyötäinen, mää näytän aika pallolta :-D

Ehkäpä teen ensi kesäksi toisen, sillä isommalla silmukkamäärällä ;-)
Kyllä tämäkin ehdottomasti käytettyä tulee.
Kati, kiitos kovasti ohjeesta, ja pahoitteluni, että näin pitkään venähti <3

Tehtyä ja tekemätöntä

Sukkaset pyöräytin tässä aikaisemmin poitsulle, syksyä odottelemaan. Kerrosrivinousua näissäkin, nyt kun siihen tekniikkaan tutuksi pääsin :-D
Pitkästä aikaa siis pojallekin jotain uutta :-)
En viittiny aikasemmin vielä esitellä näitä, ku oli noita muitaki juttuja postattavana ;-)

Näissä on siis Novitan lankoja; 7 Veikan sammalenvihreää, sekä Linnut-sarjan Pöllöä.
Vajaita keriä yritin laatikosta käyttää vähemmäksi.
Ei oo kovin näyttävät ja erottuvat värit, mutta ihan kiva kuitenkin. Ja poika tykkää vihreästä :-)

Aika nihkeältä tuntui kutoa noin paksua lankaa, 3,5mm Cubicseilla :-D
Ja 7 Veikkahan oli ennen se mun lempparilanka :-D

Ja sitten se tekemätön osuus.
Tai siis oon mää tehny, vaan kesken on vielä.
Pieni vilaus siitä puuvillapaidasta, helmassa ollaan menossa ;-)

 

Edelleen vähän epäilyttää tuon paidan koko. Paitsi, että nyt se on se helman pituus, mikä epäilyttää. Halusin sellasen just lantiomittaisen, ja mittailin muihin paitoihini. Päälle en pysty tuota sovittamaan, ennen ku se on ihan hihoja myöten valmiina. Ei nimittäin riitä pyörön pituus sovitteluun, ja hihojen silmukatkin odottelee silmukanpidikkeillä...

Eli jännityksessä pitää elää vielä vähän aikaa :-D

Edistyy se, pikkuhiljaa.

Paita, kyllä se pikkuhiljaa edistyy. Vaikka epätoivoiselta tuntuukin...
Vaan eipä edisty mikään muukaan.
Lihakset jumissa, pää tukossa, poskia ja hampaitaki pakottaa, naama on turvoksissa.
Enpä oo silti viittiny vaivautua tutkituttamaan poskionteloita tai hampaita. Samanlaisia vaivoja on ollu ennenki, eikä sieltä ennenkään oo vikaa löytyny.
Niskan ja kaulan lihakset ne vihottelee ja säteilee muuallekki.
Vaan kivahan se olis saada tämä tilanne laukeamaan ja helpottamaankin välillä.
Tässä oon ehtiny reilun 1,5v aikana käydä lääkäreillä, tutkituttaa viimeisen päälle poskiontelot ja keuhkotkin, tutkituttaa hampaita monet kerrat, fysioterapeuteilla oon käyny muutamalla, hierojalla käyny, venytelly säännöllisesti, kokeillu monet lääkkeet moneen eri vaivaan, verikokeitakin on otettu vaikka jos mitä ja moneen kertaan...
Vikkaa ei löyvy, eikä mikkää auta.
Venyttelyt ehkä pikkasen auttaa, välillä. Mutta säännöllisestä venyttelystä huolimatta taas on huonompi kausi meneillään.

Oon mää silti saanu edes jotain pientä väsättyä omin käsin viimeiseen SNY-pakettiinikin <3
Vaikka isompaa olisin halunnu tehä, niin pieneen oli tyydyttävä.

Mutta siis en mää aikonu tulla valittamaan vaivojani, vaan kertomaan paidasta. Että kyllä se pikkuhiljaa edistyy.

Vähän mulla meinaa epäilyttää, mahtuuko tuo mulle päälle. Valmiina vasta pääsen sovittamaan, työvälineistä johtuen. Vielä siitä jokunen kerros puuttuu helmasta... Ja hihat...
Halua olis kyllä tehä kerralla loppuun, mutta ku ei nyt pysty.
Hipsulaiselle pahoittelut viivästymisestä <3

Täällä rupes just paistamaan aurinko. Tähän asti on ollu kyllä ihan harmaa päivä. Eilenkin satoi vettä.

Oon joskus talvella ottanu kuvan, mitä tästä tietokoneen edessäolevasta ikkunasta näkyy:

Nyt näkyy tämmöset maisemat:

Ja mulla alkoi taas tänään viikonmittainen kesälomapätkä <3
Harmi vaan, ku isäntä on iltavuorossa, niin ei ehditä koko perheen voimin tekemään mitään kivaa.

Ei tuu valamista, ei...

Alottaa, alottaa, mutta kaikki on kesken...

Nämä sukathan on ollu valmiina jo kauan. Päätellä pitäis.

SNY:n lahjoittamaa Regian Hand-dye Effectiä oon yrittäny työstää Revontuleksi, mutta jotenki se takkuaa ja on nihkeää...

Tytölle kokeilin säärystimiäki tehä. Tyttö itse valitsi langan. Halusi vähän ohuempaa, jotta vois vilpoisempina kesäpäivinä pitää. Ei oikein sekään tunnu kivalta tehä tässä vaiheessa.

Eilen illalla sitten huvitti tulostaa eräs paitaohje, ja ottaa Kotiväki Kartanoa upouusille Addin pyöröille ja ruveta tekemään paitaa.
Tää on nyt semmonen Hipsulaisen projekti, mihin testineulojaksi lupauduin. Hän jo antoikin tuolla aiemmin luvan kertoa projektista ;-)
Ja tämä ei tunnu takkuavan ollenkaan (ainakaan tässä vaiheessa). Ohje on tosi kiva, ja semmonen mukavan helppo.
Ja ku tämän on mun elämäni eka neuletyö puuvillalangasta, niin on jännää nähdä, kuinka se käyttäytyy erilailla kuin 7 Veikat ja Nallet ;-)
Mielenkiintoinen projekti. Pari reikäriviä on jo ehtiny tulla lisää tuosta kuvanottohetkestäkin :-)

Onkohan tämä takkuaminen nyt jotain kyllästymistä noihin villasekoitelankoihin, näin kesän alkaessa. Puuvilla tuntuu paljon kivemmalta, varsinkin ku paidan malli on kivan kesäinen ;-)

Eiköhän nuo muutki tuosta pikkuhiljaa etene, jospas edes ens talveksi valmistuisivat :-D

Ufoutumista ilmassa

Se mun pusero Nalle-langasta.
Siis tämä oranssi-lila mytty:

Tämä on uhkaavasti ufoutumassa...
Tai siis ku tein sen valmiiksi. Vain huomatakseni, että kainalot tarvii vähän muotoilua ompelemalla, ja helma kaipaa 10cm lisää pituutta.
:-D

Just nyt ei jotenki jaksais kiinnostaa ruveta korjailemaan. Ehkä jossain vaiheessa. En mää viitti jättää sitä tuommoseksi, käyttökelvottomaksikaan, ku muuten tykkään siitä. Mutta ku ei nyt kiinnosta tähän hätään.

Kuten ei kiinnosta tyttären sukatkaan, joita oon tässä sivussa väsäilly.
Huomaatteko, miksi?

No niin just. Johan mää yhet tuommoset tein, vaikkakin vähän isommassa koossa.

Nyt ei vaan inspaa.
Taidan siirtyä ideoimaan Sateenkaarta (SY-haaste, ks. edellinen postaus). Tiiä vaikka pääsisin samalla testaamaan mun uudet KnitPron Cubics -sukkapuikot ;-)


Pikkasen jälkikirjoitusta ja -kuvaa...

Niin se vaan hetken mietinnän jälkeen inspiraatio otti ja iski. Ei päässy uudet puikot testiin.
Pakkohan mun on teillekki mun älynväläystä vilauttaa.
Eikö tää ihan sateenkaarelta ala näyttää, mitähän lie tulee lopputulos olemaan ;-)

Arvauksia saa heitellä ilmaan.
Isäntäkin jo katseli huvittuneena, että "Eikö ennää muuta keksiny niin piti ruveta pelekkää silimukkaa vetämään? Että sitte ku saa kilometrin tehtyä, niin alakaa se hauskuus, ku pääsee purkamaan..."
:-D

Olipa Kerran... osa 1

Olipa kerran kaunis hiussolki, joka ei käytössä kestänyt edes kolmea kertaa...

"Voi ei, mitä mää tuolle nyt teen!?! Se on niin nätti, etten ainakaan roskiin heitä. Keksisköhän tuolle jotain jatkojalostusta...", ajattelin minä.
"Jospa mää virkkaan Purosta lierihatun, huovutan sen ja ompelen tuon soljen avulla lierin etureunan ylös.."
Vaan ei riittäny kaks Puro-kerää lierilliseen hattuun.

"Ei se solki tuohon passaa. Ei oo tarpeeksi lieriä. Ja sitä paitsi, se solki hukkuis tuohon väriin. No ei voi mittää. Määhän tilasin sitä poltetun oranssin väristä Nalle Aloeveraa. Siitä vois tulla virkkaamalla ihan kiva nauha tuohon ympärille", ajattelin ja jatkoin miettimistä, mitä käyttöä sille soljelle keksisin.

Seuraavaksi iski inspiraatio:
"Hei joo, määhän ostin lahjotettavaksi sitä Novitan Metsoa, ku oli tarjouksessa. Siitähän vois jonku takin tai liivin tehä, ja ommella sen soljen kiinnikkeeksi."

Kuinka ollakaan, ohje löytyi taas omasta päästä, ja muokkautuikin koko ajan matkan varrella.
Hokasinpa sitten palmikkoakin siihen kokeilla, pitkästä aikaa.
Ja tällaselta mun palmikointi näyttää :-D
Noita värikkäitä langanpätkiä oli merkkeinä sitten molemmissa etukappaleissa 9kpl :-D
Lyikkäri toimi hyvin apupuikkona, kun 7mm puikoilla tein ;-)

Liivihän siitä loppujen lopuksi muotoutui.

Ihan kiva tuli, tykkään kyllä :-)

Tänään sitten tuli tekstarikin, että se lankatilaus olis Postista noudettavissa. Ja minähän lähdin heti hakemaan :-D
Siis niin viimeisen päälle ihana paketti, ja tuon Noki-langan värikin on upea <3

Niin, entäs se huovutettu Puro-hattu?
No tältä se nyt näyttää:

Ei sovi ollenkaan tuon mun violetin kotitakin kanssa :-D
Mutta hattu on kiva, ja käyttöön pääsee ehdottomasti.

Tytär 4v

Tänään ollaan siis juhlittu tyttären 4v-synttäreitä  <3
Virallinen päivä on huomenna.

Tässäpä kuva synttärisankarista uudessa tunikassaan, isoveljen kanssa. Myös isoveljen hiukset on minun kätteni jäljiltä (leikkasin ihan just, niin ku poika itse halusi).

Tällasia kakkusia ollaan maisteltu, ja hyvin on vieraillekin kelvannu :-D

Huomaattekos, barbiella tuossa kakussa on jopa toppikin minun tekemäni :-D

Kiva päivä on ollut tähän asti. Vielä olisi pari porukkaa tulossa käymään kylässä.
Tämmöstä tällä kertaa <3

Tunika uudestaan, ja toiset virkatut kämmekkäät

Tunika on töissä testattu, ja hyväksi todettu. Pikkasen yrittää helma ruveta taipumaan ylöspäin käytössä. Eiköhän se siitä jossain vaiheessa asetu...
Kehujakin tunika ja kämmekkäät saivat. Lämmittää mieltä, kun omaa kädenjälkeä kehutaan <3
Puen töihin huomennakin :-D

Laitanpa tähän väliin kuvan, jossa tuo tunika on mulla päällä. Näyttää päällä vielä paremmalta, kuin hengarissa roikkuen kuvattuna :-D
Tämä kuva ei oo hyvä, mutta kai siitä jotain käsitystä saa.
Ensinnäkin: salama heijastaa.
Toiseksi: valaistus hämää värejä. Värit erottuu selvimmin tuossa edellisen postauksen kämmekäskuvassa.
Kolmanneksi: kuvan peili on 3v tyttären "pesun" jäljiltä :-D

  

Tuttava tykästyi noihin kämmekkäisiin, ja pyysi tekemään itselleen mustat, samalla mallilla.
Ja minähän tein, iltapuhteina.

Jämiä sain noihin kulumaan melkein neljän nöttösen verran. Aikaa meni rauhallisella tahdilla jotain 2,5h. Eli nopsat on tehdä.

Fiilis: I´m in love

Nyt saatte nähdä sen iki-ihanan, fiiliksen mukaan tehdyn, isomman käsityöni.
Tätä varten mää niitä isoäidinneliöitä päätin opetella. Eihän sille mitään voi, kun mieleen välähtää joku hauska, kiva malli. Sillon se tarvii ruveta tekemään.

Lankoina käytin 7 Veikan Raitaa (sävynä Kanervikko), sekä ihan yksväristä tummanlilaa 7 Veikkaa.

Tunika <3
Aivan ihana päällä <3
Pitkähihaisen paidan päällä suunnittelin käytettäväksi.
Kaulus siis on isoäidinneliöistä, muuten kudoin tunikan suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin. Kauluksen ompelin kiinni jälkikäteen.
Kuvassa tuo kaulus näyttää hassunmalliselta. Mun kokosen naisen päällä se on kuitenkin just sopiva. Kainaloiden kohdat sattuu just oikeille kohdille, helma alkaa levetä lisätyillä silmukoilla vyötärön kohdilta, ja helma ylettyy melkein puoleen reiteen.
Tykkään kovasti <3

Juu, ja hoksasinpa sitten, että kun niitä lankoja vielä jäi, niin voishan tuohon tehdä kämmekkäätkin samaa sarjaa:

Yhteensä tunikaan ja kämmekkäisiin upposi lankaa 490g.
Eli ihan kivasti sain kulumaan. Vaikka minähän kyllä ostin tuota varten 3 kerää...

Niin, ja shoppasinkin mää vähän Tapion kaupassa...

Puroa tietty, kun onnistuin löytämään. Ja puuvillaista tiskirättikokeiluun.

Hmmm... Mitähän vaatetta sitä pukis huomenna töihin :-D

Tämmösen fiilistelin

Nuo edellisen postauksen isoäidinneliöt yhdistelin virkkaamalla vaaleanlilalla 7 Veikalla.
Sitten virkkailin niiden alle vielä lisää vaaleanlilaa.
Sitten otin pinkkiä 7 Veikkaa, ja kudoin pari "uloketta" 4,5mm puikoilla. Hörhelökohdat olis voinu jättää pois niistä "ulokkeista". Nätimpi olis tullu, ku olisin ihan vaan sileää kutonu... Ja ettei homma olis kesken loppunu, virkkasin vielä vähän sinne "ulokkeiden" päihin vaaleanlilaa 7 Veikkaa.
Sen jälkeen virkkasin vielä valkoista reunusta Novitan Palmalla, tein kolme lenkkiä yhdelle reunalle, ja toiselle ompelin vastaavasti kolme tyttären valitsemaa nappia.

Ja kah, tämmösen sain aikaseksi :-D

Voi, mikä värien sekamelska :-D
Ja tosiaan, hihat olis ollu nätimmät ilman noita reikäneuloksia tuolla olkavarren kohdalla. Mutta ei se oo niin just, kunhan kokeilin :-D

Villatakin uusi, onnellinen omistaja on ihan meidän oma tyttäremme <3
Taustalla näkyy isännän tekemä kaappi, jossa on ollut irroitettava puutaso päällä. On toiminut hoitopöytänä kummallakin lapsukaisella <3

Huomasinpa tuossa myös, että hihat jäi vähän turhan lyhyiksi. Niihin virkkasin vielä muutaman kerroksen tuota vaaleanlilaa lisää.
Ja tytär oli sitä mieltä, että hihansuutkin tarvivat valkoisen, pehmeän reunuksen Palmasta. Mutta ei enää tälle iltaa. Ehtii huomennakin...

Nappeineen villatakille tuli painoa 303g. Huhhuh, on siinä kannettavaa melkein 4v:n vaatteeksi :-D

Kerronpa tänne loppuun vielä, että tämä virkkauskokeilu sai tuulta purjeisiin Annelin inspiroimana <3.
Hänellä on paljon tunikoita, liivejä ja vaikka jos mitä, tehtynä oman fiiliksen mukaan virkaten (ja kutoenkin). Ihana blogi <3