Jutustelua perheen kesken

Tytär (6v) ja poika (8v) istuivat eilen illalla piirtämässä. Äiti kutoi sohvan nurkassa ja isä katsoi telkkaria toisella sohvalla.

Poika: "Mitä sää piirrät?"
Tyttö: "Emmää vielä tiijä."
Poika: "Miten sää sitte piirrät koko ajan, etkä muka tiijä, mitä sää piirrät?"
Tyttö: "No kuttoohan äitiki aina jotaki, vaikka se ei tietäskään, mitä se kuttoo! Eikö nii, äiti?"

No joo, ehkä jokusen kerran on lapset kyselly, mitä mää kudon, ja oon vastannu "Emmää vielä tiijä". Ei vaan voi aina tietää, tuleeko siitä sukka vai säärystin vai lapanen vaiko jopa pipo :-D
Isäntä ainaki on jokaikisestä sukanvarresta sitä mieltä, että "Tulleepa kiriä pipo" :-D

Treffit

Voihan vitsit, mikä päivä!
Pitkä, väsyttävä, ja silti niin ihana ja hauska. Ja terapeuttinenkin <3

Mulla oli tänään sovittu Oulun Terveystalolle aika jälkitarkastukseen. Leikkauksesta on nyt 5kk. Todella hienosti on haavat parantuneet ja muutenkin kroppa toipunut. Myös mieli on pysyny muutoksessa mukana :-)

Ja kuinka ollakaan, ihana ystäväiseni Mellu sattui olemaan liikkeellä samoilla suunnilla, niin tottakai ehdottomasti meidän piti treffata <3

Aamulla lähettiin kotoa klo 9 isännän ja lasten kans.
Lapset meni mun äitin luo. Siellä saivat mannapuurot mummun keittämänä, ja lähtivät puuron jälkeen mummun kuskaamana Ouluun HopLopiin.
Minä ja isäntä lähettiin suorilta ajelemaan omalla autolla. Pysähdyttiin Iissä Kärkkäisellä pikasesti kurkkaamassa, onko mitään ostettavaa, niin ku vaikkapa joulua ajatellen...
Sieltä hurautettiin Haukiputaalle. Mulla on siellä kirppiksellä tavaraa myynnissä, niin piti käydä tsekkaamassa pöydän tilanne.

Ehdin sitten äkkiseltäni nakata isännän sinne HopLopiin lasten ja mun äitin seuraksi.
Ja itse kiireellä ajelin kaupunkiin Terveystalolle tapaamaan leikannutta kirurgia. On kuulkaas ihana ja taitava ihminen kyseessä :-)

Pikaisen jälkitarkastuksen jälkeen ajelin Oulun Ideaparkiin. Siellä olikin synttärihulinaa, kun liikekeskus täytti kokonaisen vuoden :-)

Siellä me treffattiin Mellun kans. Oli kivaa. Shoppailtiin samanlaiset farkut ja nautittiin kiireettömästi ruokaa ja vielä hetken kuluttua kahvitkin :-)
No shoppailtiin me kyllä muutaki, ku vain samanlaiset farkut. Ja neki tuli samanlaiset vain siksi, ku olivat ihan oikeesti mahtavat jalassa, nätit, ja todella hyvässä tarjouksessa!

Ideaparkista mää sitte pyrähdin hakemaan perheen sieltä HopLopista. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä uudemman kerran Kärkkäisellä ja ruokakaupassa.
Kello taisi olla jo kahdeksan illalla, kun kotiin asti päästiin :-D
Jotenki jännästi nämä meidän perheen reissut tuppaa venähtämään :-D

Ja niin, kun mulla on kertyny noita kodittomia sukkia sun muita tuonne laatikkoon ihan kivasti. Ja muitaki tekeleitä. Niin mää aattelin alkaa myydä niitä.
Ja ku kiltti ihminen oon, niin tottakai mää kirjanpitoa pidän menoista ja tuloista, ja ilmoitan tuloni myös verottajalle.
Sitä vartenhan mun piti ostaa itelleni ihan uus kirjanpito-/muistivihko, nimenomaan käsitöiden kirjaamista varten.
Ja ku sattui löytymään sopiva, niin ehdottomasti sen vihkon pitää mätsätä mun kännykoteloon. Kehtaa sitte kuljettaa mukanaki :-D

Taitaa tuo vihkoki kaivata muutaman blingbling-tarran ja mustan nimikoinnin, niin sitte on täydellinen pari :-D

#blogisitarina

Siis voi Apua!
Mää sain haasteen Mellulta blogista Silmukkanarkoosi.

Tämän haasteen juuret on Kototeko-blogissa, ja tarkoitus on kertoa oman bloginsa tarina ja haastaa mukaan 4 muuta blogia.



Eli mikä on mun blogini tarina? Mistä tämä on lähtenyt liikkeelle, ja mitä käännekohtia on matkanvarrelle osunut?

Kaikkihan lähti siitä, kun 4v sitten hoksasin ruveta opettelemaan sukankutomisen taidon. Kohta kudoin jo paljon muutakin.
Muutama tuttava sanoi aina sillontällön, että mun pitäis laittaa itelle blogi!
Ja niin mää sitten laitoin, kesällä 2012. Itseasiassa, taidettiin laittaa siinä samassa rytäkässä Mellun kans molemmat. Tuttuja ollaan oltu siis koko tämän blogitaipaleen ajan, alkuunsa vähän vähemmän ja nykyään vähän enemmän ;-)

Alkuperäinen blogi kaatui jossain vaiheessa serverin lopetettua toimintansa. Ja blogi katosi jonnekin bittiavaruuteen reilun vuoden olemassaolonsa jälkeen.

Kyllä siinä jonkin aikaa meni viritellessä ajatusta uudesta blogista. Ensimmäistä en kauheesti ollut jaksanut loppuajasta enää päivitelläkään. Siinä oli niska-hartiavaivat pahimmillaan silloin, ja väsyksissä olin muutenkin. Mutta silti se blogi oli semmonen oma paikka purkautua. Ja tulikin siellä mieltä purettua :-)

En muista, mistä sen lopullisen sysäyksen uudelle blogille sain. Tutkailin jonkin aikaa, mikä olisi hyvä kanava alkaa blogia kehittää. Bloggerin huomasin suosituksi ja luotettavaksi, ja tänne minä päätin sitten kotiutua lokakuussa 2013.

Tämä uusi blogi taisi olla myös eräänlainen uusi alku muutoinkin omassa voinnissani. Siinä vaiheessa olinkin jo tyytyväinen, että sain aloittaa kirjoittamisen puhtaalta pöydältä, ja tietyt asiat katosivat vanhan blogin myötä sinne bittiavaruuteen :-)
Onneksi tuo vanha blogi vielä sen aikaa pysyi voimissaan, että sain sieltä siirrettyä kuvia ja asiaa tänne talteen.

Tämän blogin www-osote ja nimi olivat alkuunsa mietinnässä ja hukassa. "Käsitöitä ja muuta mukavaa" keksin blogille työnimeksi. Joka alkoi kuitenkin vakiintua käyttöön. Siihen asti, kunnes huomasin toisenkin blogin olevan samalla nimellä. Ja kun se toinen blogi oli "vanhempi", vaihdoin nimen nykyiseksi "Elämän&langan fiilistelyksi". Tämähän kuvaakin hienosti mun blogin luonnetta ;-)

Omana käsityöpäiväkirjanani blogin aloitin. Ajan myötä blogi on hakenut suuntaansa, muuntautunut, ruvennut väläyttelemään vilahduksia mun ja perheeni elämästä. Omana päiväkirjanani edelleen tätä kirjottelen, mutta kaikkein salaisimmat kiemurat pidän kuitenkin ihan oman perheemme tietona ;-)
Pakkohan tässä on yrittää miettiä, kuinka paljon haluan meidän elämästämme ja minusta itsestäni paljastaa. Teitä lukijoita on kuitenkin tullut aika paljon, ja tiedän siellä tuttujenkin kurkkivan ;-)

Samalla tässä huomasin, että mun blogihan täyttää lokakuussa jo 2 vuotta <3
Sen kunniaksi tulee olemaan jotain jännää luvassa, pysykäähän edelleen kuulolla ;-)



Niin ja tarkotus siis oli haastaa mukaan vielä neljä blogia. Katotaas...
Ja mää en halua ketään "pakottaa", eli jos tuntuu, niin saa kieltäytyä ilman mitään kummempia syitä. Kunhan ilmoittaa sen kommentilla, niin pysyn ajantasalla <3
1. Hipsulaisen Helmeilyt
2. Pipon ytimestä
3. Silmukan saalistus
4. Tunnelmia elämästä
 


Ohjeet (jotka saa kopioida omaan blogiin);

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

Hurja lomapläjäys

Viime sunnuntaina lapset lähtivät mun äitin ja veljenpojan kans Syötteelle mökkeilemään.

Minä ajelin maanantaina perässä.

Maanantai-ilta vietettiin omassa mökissä, ja muutaman sadan metrin päässä lammen rannassa olevassa mökissä. Rantamökissä majaili mun eno vaimonsa, tyttärensä ja tyttärenpoikien kanssa.

 

Pojat pelaili tennistä ja sulkapalloa. Ja niiden sekoitusta sujuvasti.

Tikanheitto oli meidän poitsulle mieluinen harrastus.

Veneilyä ja soutamista.

Meidän lapset oli veneessä ekaa kertaa elämässään.

Meidän lasten ehdotonta mielipuuhaa oli polkuautoilu.

Polkuautot olivatkin meillä käytössä koko loman ajan. Niillä jopa ajeltiin mutka matkamuistomyymälässä n. 2km päässä mökiltä.

Tai no ajeltiin... no joo. 

Menomatka ylämäkeä - pukata piti.

Paluumatka alamäkeä - jarruna sai roikkua perässä.

Ja kyllä muuten tuntui kropassa sen reissun jälkeen :-D

Kalastustakin, tottakai.

Muut tuntui olevan innokkaampia kalastajia, kuin meidän lapset.

Ja Peikkopolulle lähdettiin tiistaina.

Paitsi, että me kierrettiinkin Ketunlenkki. Kaikkein pisin ja vaikeakulkuisin reitti.

Huhhuh!

Pienenpientä, kapeaa metsäpolkua mentiin. 3,2km.

Välillä hurjia alamäkiä, välillä taas hurjia ylämäkiä.

Kallioita ja kivikoita. Metsää. Suon reunaa...

Hyvin jaksettiin ja selvittiin reissusta. Kaks aikuista ja kolme lasta :-D

Peikkopolun varrella asui monenmoisia peikkoja.

Teatterikin sieltä löytyi polun varrelta. Kuulemma siellä joskus jotain esityksiäkin pidetään. Valitettavasti niitä ei vain meidän loman aikana ollut.

Mun suosikkipeikko ;-)

Tästä kiivetään Aurinkokalliolle mehu- ja keksitauolle.

Aurinkokalliollakin oli joku kurkkija seuraamassa meidän taivallusta.

Rölli-peikon taukopaikka.

Taukopaikan vieraskirjaankin kirjoitettiin nimet, iät ja kotipaikka.

Reitin viimeiset peikot.

Ja formula-auto :-D

Siellä meidän kierroksella ollessa, polun varteen oli muuttanut ihan uusi peikko!

Hurja!

Tuoksuikin aivan tuoreelle puulle.

Keskiviikkona käytiin serkkutytön ja kolmen pojan kanssa kiertämässä vielä se Peikkopolku. Hieman oli helpompikulkuinen polku, ja pituuttakin vähän vähemmän. Vain 2060m.
Kieltämättä kulkeminen oli helpompaa, kun ei porukan nuorimmainen ollut meidän mukana (meidän Veera 5v).

Kesäloman kelit ei kyllä kovin kesäiset olleet. Onneksi oli nuotio, jonka äärellä lämmitellä.

Hevosiakin nähtiin ohimennen.

Minä ajelin reissusta kotiin keskiviikko-iltana, koska torstai oli jo työpäivä.

Loppuporukka jäivät vielä yhdeksi yöksi.

Lapset olivat päässeet vielä tämmöisenkin menopelin kyytiin.

Rankka reissu, mutta hauska <3
Pakko silti sanoa, että mun äitillä on hieman eri tyyli lomailla, kuin mulla ja nähtävästi meidän lapsillakin.
Minä ja lapset oltais tykätty viettää aikaa mökissäkin. Takkatuli ja lautapelit porukalla.
Mutta äiti oli sitä mieltä, että sisälläoloa voi harrastaa kotonakin, eikä lomalla oo tarkotus jäädä mökkiin möllöttämään. Lomalla pitää ehtiä mennä ja kulkea joka paikassa.

Noh, jokaisella on oma tyylinsä. Ehkäpä joskus päästään lomailemaan meidänkin tyylillä, omalla porukalla.

Käsitöitä en oo tehny. Ei oo jaksanu. Eikä kauheesti kiinnostanutkaan.
Yhden sukan oon saanu aikaseksi, ja siitä lisää sitten kun sillä on parikin :-D

P.S. Huomatkaa tyttären kauniit säärystimet reissussa matkassa.
Eivät oo mun tekemät, vaan anopin ;-)