Meidän 10-vuotiaan lemmikin, Pontuksen sairaus äityi niin pahaksi, että päätimme päästää menemään <3
Onhan se outoa, kun ei se koira täällä enää pyöri jaloissa. Eikä ota vieraita vastaan haukkumalla. Tai muutakaan...
Kyllä siinä 10 vuoden aikana ehti tottua sen olemassaoloon. Vaikka minä sitä monet kerrat harmittelin (ja kirosinkin ääneen), kuinka siitä karvaa irtoaa ja kuinka ne karvat leviää joka paikkaan ja kuinka ei päästä missään käymään koko perheellä kun ei sitä isoa kotikoiraa voinu mukaan ottaa mihinkään, oli vähän turhankin innostunut ja tuttavallinen :-D
Perheenjäsenhän se silti oli.
Kyllä nyt on kuitenkin Pontuksen parempi olla <3
Kyllä ne vaan on perheenjäseniä ja vaikeaa se luopuminen, mutta siinä mitataan meitä ihmisinä. Ei ole suurempaa rakkautta lemmikkiä kohtaan, kuin osata luopua ajoissa, ettei viaton eläin joudu kärsimään. Halauksia koko perheelle sinne, ihanat muistot jää jäljelle!
VastaaPoista