lauantai 2. helmikuuta 2019

Purnausta, ei näy aurinkoa risukasassa

Vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin sillä tyylillä, että kun se elämä rupee potkimaan, niin ei se enää halua lopettaa.
Sanonta "paistaa se päivä risukasaankin", taitaa olla joku urbaanilegenda...

Tammikuussa ensin sain te-keskukselta kielteisen päätöksen opintojen tukemisesta sovitellulla työttömyysetuudella. En kuulemma tarvitse tätä koulutusta, kertoivat. Jännää, että jos olisin ne koulupäivät vain kotona työttömänä, saisin päivärahaa. Mut ku haluan opiskella, niin en saa tukea. Työtunnit pysyy kuitenkin samassa koko ajan. Ja kyllä sitä soviteltua päivärahaa on myönnetty muillekin samassa tilanteessa opiskeleville.

No sen jälkeen mulla särkyi auto. Just ku olin matkalla hyvin mielenkiintoiselle yritysvierailulle, minkä koulu järjesti.
Onneks ei sentään ollu kallis remontti.

Sit särkyi isännän selkä ja sai viikon saikkua. Ja heti perään särkyi pyykkikone. Sehän on lapsiperheessä yks pahimmista ku särkyy 😣
Ja milläpä ostaa uutta ku ei saa ees sitä soviteltua päivärahaa enää, koulumatkoihin kuluu bensaa ihan kivasti, ja isäntäki on just selän kans saikulla.
Mut hei! Siinä vaiheessa onki toki kiva huomata seki, että likakaivo alkaa olla täynnä! Yleensä se onkin tammikuussa tyhjennetty, mut ku oman kylän tyhjentäjällä ei oo kalusto nyt kunnossa. Sit ku kauempaa tilaa tyhjennyksen niin hinta pompsahtaa pilviin.

WUUHUUU! Mitä vielä? Ai niin, isäntä sai töistä lappusen, että helmikuun alusta saa jäädä pakkolomalle.

No sit mulla ratkes farkut jalassa kesken koulupäivän. Tää on sentään pientä, vaikka ärsyttävää.
Ja pari päivää myöhemmin onnistuin peruuttamaan auton tolppaan. Pakoputki tykkäs vähän kyttyrää. Mut tää nyt menee jo oman tyhmyyden piikkiin... kai.

No mut siinä tais olla tammikuu...
Helmikuu alkoi vielä huonommin... 😔

Heti 1.2. sain aamupäivästä puhelun tyttären opettajalta, että tytär kaatui luistellessaan ja hampaasta lähti isohko palanen. Eipä auttanu ku pistää työpaikalta ovet lukkoon ja lähtä kuskaamaan tytär hammaslääkäriin. Saldonahan olikin molempien yläetuhampaiden katkeaminen 😭

Eniten tytärtä surettaa nyt se, kun hänen 9v-synttäreitään oli tarkoitus juhlistaa juuri tänä viikonloppuna ja nyt pitääkin syödä vain pehmeitä ruokia 🙄

Ja vielä tämän kaiken jälkeen sain eilen illalla tiedon, jotta minulle ei myöskään myönnetä soviteltua aikuiskoulutustukea.

Että ei yhtään hullumpi saldo niin ku kuukauden ajalta... ja tätä vuottahan on vielä 11kk jäljellä! Mitähän kaikkea tässä vielä ehtii tapahtua...?

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi alkuvuosi 😁

P.S.
Vähän piristystä tähän loppuun, kuvallisessa muodossa.