keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Huiviohje testissä

Nyt kun tässä ei oo mitään esiteltävää viime aikoina valmistunu (edelleen samat sukat kesken...) niin nyt onkin hyvä esitellä jotain jo aiemmin valmistunutta :-D

Keväällä sain jälleen toimia Hipsulaisen testineulojana. Tällä kertaa kyseessä oli huivi.
Hipsulaisella oli mielessään muutama hieman erilainen ohje, joissa perusmalli oli sama, mutta eri tavoin leikiteltiin pidennetyillä silmukoilla.

Oman huivini tein suklaanruskeasta Novitan Nallesta, ja se meni keväällä lahjaksi poitsun opettajalle, kiitokseksi ensimmäisestä kouluvuodesta :-)

Toisena testineulojana toimi mehtäemäntä, ja hänkin on oman versionsa tehnyt ja postannut.

Tässäpä siis mun:





Tää muuten on upea malli <3
Pitänee tehä itellekki jossain vaiheessa :-D

Aikasemminhan mää oon testannu Hipsulaisen ohjeita kämmekkäiden ja paidan muodossa. Nämäkin ovat mulla olleet tosi kovassa käytössä :-)
Taisipas muuten samainen opettaja saada jouluna kämmekkäätkin Hipsulaisen ohjeella ;-)

Nyt pitää taas lähtä ajelemaan tk-reissulle näyttämään haavoja. Kyllä se ab-kuuri tuntuu toimivan, haava on parempana.
Nyt on tänään ja huomenna vapaapäivät. Perjantaina töitä. Ja sen jälkeen peräti 9pv vapaata. Kesälomaa :-D


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Täällä vaivaa väsy

Tuon Syötteen-reissun jälkeen mää oon ollu väsynyt.
Keskiviikko-iltahan se oli kun kotiin sieltä ajelin.
Torstain olin töissä. Samoin perjantain ja lauantain.
Viikonloppuna täällä oli markkinat, ja sunnuntai tuli sitten pyörittyä siellä.

Maanantaina mun piti käydä tk:ssa tuolla 35km päässä, kun tässä meidän kylällä ei heinäkuussa ole vastaanottoa.
Ja sieltä kotiuduttua ajettiin poitsun kanssa 50km toiseen suuntaan shoppaamaan kouluvaatteita ja -tarvikkeita.
Tiistain, keskiviikon ja torstain olin taas töissä. Keskiviikkona ehdin ennen töihin menoa ajella mutkan siellä 35km päässä tk:ssa. Perjantaina oli töistä vapaata, mutta oli jälleen tk-käynti siellä 35km päässä.
Eilen lauantaina en sitten tehnyt yhtikäs mitään!

Kaiken huipuksi, tähän kiireen keskelle, mun leikkaushaavakin rupesi vähän vastustamaan.
5,5 viikkoa oli leikkauksesta, kun tuohon toiselle puolelle pienen aukileen pukkasi. Ja sitten toisen pienokaisen siihen ekan viereen. Ja nämä kaksi sitten yhdistyivät yhdeksi hieman isommaksi.
Tämän aukko saatiin kyllä Sorbact-hoidolla melkein umpeen. Kunnes tuli yksi pieni reikä lisää...

Oman haasteensa tähän haavahoitoon tuo se, ettei mun iho tunnu kestävän mitään sidosta, missä on minkäänlaista liimaa. Eli ei auta muu, kuin yrittää Sorbact-nauhaa ja harsotaitoksia pönkätä liivin alareunan alle tiukasti paikalleen :-D

8 viikon kuluttua leikkauksesta, eli viime maanantaina, reikiä olikin yhtäkkiä 4 vierekkäin. Niitä sitten tk:ssa taas putsailtiin. 
Tiistaina siinä sitten olikin hieman jomottelua, punoitusta, katetta, eritystä...
Eli siis tulehdushan siinä, ja keskiviikko-aamuna takasi hoitajan puheille.
Ja nyt on antibioottikuuri päällä. Rupesi kyllä heti puremaan, tilanne on nyt tällä hetkellä todella hyvä keskiviikkoon verrattuna :-)
Siksi oon siis ravannu noin tiheään siellä tk:ssa tällä kuluneella viikolla :-D

Ei tässä kipuja ole, eikä ole normaalia elämää haitannut. Ja pieni vaiva siihen nähden, kuinka paljon tämä leikkaus on oloa ja elämistä helpottanut <3
Mutta tämä haavahoito ja antibiootit taitaa viedä voimat nyt tällä hetkellä :-D

Just illalla huomasin, että mä oon tuota yhtä sukkaparia tehny jo reilun kaks viikkoa :-D
Ja olen pahoillani, etten ole edes muiden blogeissa mitään kommentoinut, vaikkakin puhelimella olen käynyt kurkkailemassa kyllä.

Kohta mä taas hyppään auton rattiin ja lähden ajelemaan n. 70km etelän suuntaan.
Mulla on treffit Mellun kanssa, piiiiiitkästä aikaa <3

Mutta nyt mää meen aamukaffeelle :-)


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Hurja lomapläjäys

Viime sunnuntaina lapset lähtivät mun äitin ja veljenpojan kans Syötteelle mökkeilemään.
Minä ajelin maanantaina perässä.
Maanantai-ilta vietettiin omassa mökissä, ja muutaman sadan metrin päässä lammen rannassa olevassa mökissä. Rantamökissä majaili mun eno vaimonsa, tyttärensä ja tyttärenpoikien kanssa.

 

Pojat pelaili tennistä ja sulkapalloa. Ja niiden sekoitusta sujuvasti.

Tikanheitto oli meidän poitsulle mieluinen harrastus.

Veneilyä ja soutamista.
Meidän lapset oli veneessä ekaa kertaa elämässään.



Meidän lasten ehdotonta mielipuuhaa oli polkuautoilu.
Polkuautot olivatkin meillä käytössä koko loman ajan. Niillä jopa ajeltiin mutka matkamuistomyymälässä n. 2km päässä mökiltä.
Tai no ajeltiin... no joo. 
Menomatka ylämäkeä - pukata piti.
Paluumatka alamäkeä - jarruna sai roikkua perässä.
Ja kyllä muuten tuntui kropassa sen reissun jälkeen :-D

Kalastustakin, tottakai.
Muut tuntui olevan innokkaampia kalastajia, kuin meidän lapset.


Ja Peikkopolulle lähdettiin tiistaina.
Paitsi, että me kierrettiinkin Ketunlenkki. Kaikkein pisin ja vaikeakulkuisin reitti.
Huhhuh!
Pienenpientä, kapeaa metsäpolkua mentiin. 3,2km.
Välillä hurjia alamäkiä, välillä taas hurjia ylämäkiä.
Kallioita ja kivikoita. Metsää. Suon reunaa...
Hyvin jaksettiin ja selvittiin reissusta. Kaks aikuista ja kolme lasta :-D


Peikkopolun varrella asui monenmoisia peikkoja.















Teatterikin sieltä löytyi polun varrelta. Kuulemma siellä joskus jotain esityksiäkin pidetään. Valitettavasti niitä ei vain meidän loman aikana ollut.

Mun suosikkipeikko ;-)



Tästä kiivetään Aurinkokalliolle mehu- ja keksitauolle.








Aurinkokalliollakin oli joku kurkkija seuraamassa meidän taivallusta.



Rölli-peikon taukopaikka.


Taukopaikan vieraskirjaankin kirjoitettiin nimet, iät ja kotipaikka.

Reitin viimeiset peikot.
Ja formula-auto :-D

Siellä meidän kierroksella ollessa, polun varteen oli muuttanut ihan uusi peikko!
Hurja!
Tuoksuikin aivan tuoreelle puulle.



Keskiviikkona käytiin serkkutytön ja kolmen pojan kanssa kiertämässä vielä se Peikkopolku. Hieman oli helpompikulkuinen polku, ja pituuttakin vähän vähemmän. Vain 2060m.
Kieltämättä kulkeminen oli helpompaa, kun ei porukan nuorimmainen ollut meidän mukana (meidän Veera 5v).

Kesäloman kelit ei kyllä kovin kesäiset olleet. Onneksi oli nuotio, jonka äärellä lämmitellä.

Hevosiakin nähtiin ohimennen.

Minä ajelin reissusta kotiin keskiviikko-iltana, koska torstai oli jo työpäivä.
Loppuporukka jäivät vielä yhdeksi yöksi.
Lapset olivat päässeet vielä tämmöisenkin menopelin kyytiin.


Rankka reissu, mutta hauska <3
Pakko silti sanoa, että mun äitillä on hieman eri tyyli lomailla, kuin mulla ja nähtävästi meidän lapsillakin.
Minä ja lapset oltais tykätty viettää aikaa mökissäkin. Takkatuli ja lautapelit porukalla.
Mutta äiti oli sitä mieltä, että sisälläoloa voi harrastaa kotonakin, eikä lomalla oo tarkotus jäädä mökkiin möllöttämään. Lomalla pitää ehtiä mennä ja kulkea joka paikassa.

Noh, jokaisella on oma tyylinsä. Ehkäpä joskus päästään lomailemaan meidänkin tyylillä, omalla porukalla.

Käsitöitä en oo tehny. Ei oo jaksanu. Eikä kauheesti kiinnostanutkaan.
Yhden sukan oon saanu aikaseksi, ja siitä lisää sitten kun sillä on parikin :-D

P.S. Huomatkaa tyttären kauniit säärystimet reissussa matkassa.
Eivät oo mun tekemät, vaan anopin ;-)