perjantai 20. helmikuuta 2015

Pojan unisukat

Poitsu tilasi minulta itselleen unisukat.
Langoiksi hän valitsi Teeteen Pallasta, kun se on niin pehmoista.
Värejä näistä löytyy jotain kivan kirjavaa, mustaa ja keltaista. Ja kun musta Pallas loppui kesken, jouduin käyttämään vielä grafiitinharmaata Novitan Nallea pätkät molempiin sukkiin.
Kantapäiden piti kuulemma ihan ehdottomasti olla keltaiset!

Näihin on nyt kyllä kudottu ihan koko tunteiden kirjo mukaan. Näitä on tehty iloisena ja hyvällä mielellä, sekä vihaisena ja pahantuulisena.
Ehkäpä nämä antaa omistajalleen kauniita unia ja puhtia ajaa pahat unet pois.
Ja ennen kaikkea, näihin kudoin ihan hurjan määrän rakkautta <3
Ainoa tunne, mikä näistä on pois jäänyt, on pelko. Sitä mun ei tarvinu kokea näitä kutoessa :-D

Toivottavasti poika nukkuu näiden kanssa entistä paremmin <3


Posti toi mulle jo ne uudet 3mm Cubicsitkin. Pitäisiköhän ruveta testaamaan?
Vai odottaisinko, että saan haettua postista kokeeksi tilaamaani alpakka-sukkalankaa :-D


8 kommenttia:

  1. Onpa ihanat värisävyt unisukissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meijän lapsilla on hyvä värisilmä <3
      Välillä vähän liiankin hyvä, kun oikein innostuvat neuleita tilailemaan :-D

      Poista
  2. Rakkaudella neulotut ja ihan toiveiden mukaan, mahtavaa! Testaa vaan uudet puikkosi, todennäköisesti ilahdut. Minä olen käyttnyt omiani nyt jo monessa neuleessa, niin tykästyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cubicsit mulla on olleetki jo jonkinaikaa käytössä. Tuo 3mm vain puuttui aiemmin välistä :-D
      Kyllä päädyin tässä vaiheessa kaivamaan ne jo tutuiksi käyneet 3,5mm Cubicsit.
      Puikoille pääsi jokin lahjaksi saatu, todella vanha 7 Veikka Raita -kerä, joka ei oo koskaan mua puhutellut ;-)

      Poista
  3. Ihanat unisukat! Todella kauniisti kirjoitat sukkien neulomisesta. Mukava lukea tarinaa sukkien takaa. Kun katson noita sukkia, en kyllä sanoisi sinua vasta- alkajaksi.
    - Salainen neuleystäväsi, 30 -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Hmmm... Vasta-alkajaksi miellän itseni, kun vasta 3,5v olen käsitöitä harrastanut. Eli aikuisiällä opettelin kaiken itsekseni ja tykästyin. Ala-asteen aikaisista käsityötunneista jäi semmoset traumat, etten ikinä olisi uskonut enää kutovani :-D
      Taitoa kyllä on tainnut kertyä jonkin verran. Ja kokeilunhalua ainakin riittää :-D

      Nyt muistinkin, että juttelin muutama vuosi sitten erään ala-asteen sijaisopettajani äidin kanssa. Hän kertoi tyttärensä (siis tämän opettajasijaisen) kehuneen minua jo silloin taitavaksi käsistäni :-O

      Poista
  4. Mullekin on jäänyt trauma koulun käsityötunneista. Aina ommeltiin tosi rumista kankaista. Oli vain muutama erivärinen kangas, joten joka tytön lopputulos näytti samalta. Silloin tytöt oli rättikässässä ja pojat veistossa. Jokainen vaihe piti hyväksyttää opella. Suurin osa tunneista meni jonottaessa näyttämään työtä opelle ennenkuin sai tehdä eteenpäin. Ja se harsiminen...
    - Salainen neuleystäväsi, 30 -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla pisteli sormiin ne sukkapuikot tosi kipeästi, ku tiukkaa kudoin. Itkun kans kotonaki tein.
      Yläasteellaki ku 15 täytin, kudoin kummitytölle puseron. Tais tyttö olla 3kk ku alotin. Tein varuilta 6kk ikäiselle, että varmasti mahtuu. Muistaakseni tyttö oli 9kk kun sain puseron valmiiksi. Ja opettajan kehotuksesta sain hihat tehdä neulekoneella, ku muuten en olis millään ehtiny valmiiksi :-D
      Ompeleminen oli kivempaa puuhaa. Pitäiski joskus laittaa tänne blogiin kuvia mun vanhojenpäiväpuvusta, jonka itse tein ;-)

      Poista

Sylillinen kiitoksia kommentistasi <3