sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pohdintaa omaksi "iloksi"

Tuossa erääseen kommenttiin vastailin, niin päätin tätä asiaa kirjotella ihan omaksi muistiinpanokseni.
Eikä tietenkään haittaa, vaikka te muutkin luette. Tai vaikka kommentoittekin :-D
En mää tätä tarkota valitukseksi, enkä säälinhauksi. Kunhan vaan kirjottelen, niin voin myöhemmin tarvittaessa palata näihin tämänhetkisiin tuntemuksiin...

Tällä hetkellä tämä kipuilu/jumittelu on siinä pisteessä, että jumitukset tuntuu semmosilta "normaaleilta" jumituksilta.
Eivät siis nyt tee tokkuraisuutta, ahdistuneisuutta, alakuloa/väsymystä, tai muutakaan kummallista.
Onhan se tottakai väsyttävää ja uuvuttavaa, kun jumit/pakotukset/yms. vaivaa taukoamatta yli 1,5v.
Mutta tällä hetkellä tilanne ei siis oo paha.

Paitsi, että kutomaan en uskalla. Vielä.
Vaikka halua olis kovasti.
Kun toisaalta mulle olis tärkeää opetella rentoutumaan. Sekä mieleltäni, että kropaltani.
Ja se kutominen on mulle mieltärauhoittavaa, tyhjentävää puuhaa. Tykkään kovasti.
Sillon ku nämä vaivat alkoivat, olin puolisen vuotta ilman käsitöitä. Lääkärit ja fysioterapeutit kyllä toimitti, että ehdottomasti saan kutoa sen puitteissa, kuin pystyn. Ja kannattaakin. Kun se kuitenkin on eräänlainen henkireikä ja lempipuuhaa. Niin kauan, kuin saan rauhassa kutoa (lapsilta) :-D

Huomasin silloin, että jumitukset, ja myös mieli, alkoi hellittää vasta sen jälkeen, kun uskaltauduin taas aloittelemaan käsitöitä.
Vaikka ei tämä sen jälkeen oo päivääkään ollut kunnolla terve, tämä kroppa. Välillä parempana, välillä huonompana.

Niin juu, mullahan siis turvotti silmäluomiakin, ja kasvojen alue tuntui inhottavan pakottavalta. Ei siis mitenkään kipeä, vaan kummasti pakottava, välillä puutuneenoloinen. Ei sitä edes osaa selittää.
Mitään allergiaa mulla ei pitäis olla. Sitäkin on tutkittu. Ja allergialääkekuuriakin on joskus näihin vaivoihin kokeiltu, eikä auttanu.
Näiden takiahan kävin nyt siellä hammaslääkärissä, eikä ollu vikaa. Eikä myöskään poskionteloissa. No, hieman oli siellä turvotusta, mutta niin on ollut ennenkin.
Nyt oon kuitenkin muutamana päivänä ottanu Heinixiä (allergialääke). Kas kummaa, pää ei tunnu niin tukkoiselta, eikä silmäluomia ole turvottanu. Ennen ku taas tänään. Eilen en muistanu ottaa Heinixiä.
Oliskos kuitenkin niin, että nyt on niin paljon siitepölyä ja muuta moskaa ilmassa, että se vaikuttaa minullakin. Siis minulla, kenellä ei mitään allergiaa ole :-O

Huolimatta tästä "käsityötauosta", oon kuitenkin ommellut jotain kivaa. Sitä en ookaan tehnyt pariin vuoteen ollenkaan. Sitäkin ennen tosi vähän.
Oon kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, ja ylpeä itsestäni :-)
Sen lopputuloksen saatte ehkä nähdä vähän myöhemmin ;-)

Näissä tunnelmissa jään pohtimaan, ja yritän opetella rentoutumaan ;-)

Ai joo, pyykit pitää vissiin laittaa ensin kuivumaan...

11 kommenttia:

  1. On tosiaan ihmeellistä miten mieli lepää kutoessa. Minulla oli henkisesti todella rankka syksy viime syksynä ja silloin sain tehtyä sen mun "kissan" ennätysajassa valmiiksi kun siinä vaiheessa oli todella ihan pikkuhiljaa silloin tällöin tullut tehtyä alkuinnostuksen jälkeen, siinä kun oikeasti sai ajatuksiltakin lepoa. =)
    Suuri edistys on jumiesi kanssa se, että tiedät ja tunnet itsesi ja osaat ottaa sen o"pakkolevon" tarvittaessa ja sillä edistät omaa jaksamistasi. Kurjaahan tokikin on, että jo noin pitkän aikaa on ollut koko ajan jotain jumia ja toivonkin lopullista helpotusta sinulle, töitä se tietysti vaatii ja asioihin selvyyden saamista, mutta kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati, kauniista sanoistasi.
      Sitähän tämä pohdiskelu ja asiasta kirjottaminen juurikin on; opettelen tuntemaan itseäni ja kroppaani.
      Ja musta on hyvä, että pohdinnat on jossain muistissa, niin että niihin voi halutessaan palata myöhemmin.
      Kyllä se tästä. Viimeistään, kun lapset kasvaa sen verran, että pystyy helpommin ottamaan omaakin aikaa ;-)
      Ruuhkavuodet, nimenomaan :-D

      Poista
  2. Neulominen on todella rentouttavaa puuhaa, samoin kaikki käsityöt, täytyy myöntää. Pidä tyynyä sylissä, kun neulot, kannattelemassa neuletta. Lapset ovat sellainen ihana käsityö, voimavara samoin puoliso, perhe on ihan parasta! Käykää yhdessä metsäretkellä tai muutoin luonnossa. Oikein hyviä kesäpäiviä koko peheelle! (Niskajumia voi auttaa myös hammaslääkärin tekemä purentakisko, noin ajan päälle.)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sinullekin, Emäntä :-)
    Noita purentakiskoja mulle mietittiinkin, kun aiemmin purin tosi paljon ja kovaa hampaita yhteen. Sain semmosen silikonisen purentasuojan yöllä käytettäväksi.
    Nuohan toimii kyllä yöpureksijoille, mutta ku minä teen sitä päivisinkin.
    Tuon hampaidenpuremisen oon kyllä saanu vähenemään tosi paljon, ihan vaan sillä, että oon kiinnittäny siihen huomiota ja opetellu pois siitä.

    Paitakin on tässä päivän mittaan edenny jopa 8 reikäkerrosta, ja tyttären Fluormania-säärystinkin muutaman kerroksen :-)
    Tuntuu kivalta :-)

    VastaaPoista
  4. On se tuo ihmiskeho vieläkin aika mysteeri, mutta parasta tietysti on jos itse tuntee, mitä voi tehdä.
    Nythän on ollut paljon juttua tuosta allergiasta, että sitä on monella sellaisellakin jolla ei normaalisti ole. On sen verran enempi siitepölyä liikkeellä. Tuosta hampaiden purennasta voin kokemuksesta sanoa, että mulla ainakin vaikutti stressikin asiaan. Ja jostain syystä, en tiedä onko kuvittelua vai ei, syksyisin mulla on enempi tuota hampaiden pureskelua. Ja nyt ei ole kuitenkaan pitkään aikaan ollut.
    Koitahan päästä rentoutumaan välillä ja nauttimaan kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressi vaikuttaa tosi paljon, aivan tosi.
      Mulla se stressi on enemmän kotipohjaista, kuin työstä johtuvaa :-(
      Pari vuotta sitten ilmennyt kotiäitiuupus nostaa edelleen päätään aina sillointäillöin :-(

      Mutta tänään on rentouduttu, ja siitepölyistä huolimatta kesästä nautittu. Tiiä, vaikka kuviakin saisitte pian ;-)

      Poista
  5. Heips, kannampa korteni kekoon. Ootko käyny jäsenkorjaajalla? Mulla oli aikalailla samantyylisiä ongelmia :D Anteeksi, nyt alkaa niin naurattaa ko samalla lueskelen tuota meijän yhtäläisyyslistaa :D Mutta.. Mulla helpotti ko kävin jäsenkorjaajalla, joka hiero kaikki niskan, leukaperät, kasvot, kaulan, rintakehän... Kaikki nämä. Ja oireet helpotti. Siihen asti olin purru aivan hulluna hampaita yhteen yöllä ja välillä huomasin tekeväni sitä päivälläki. Mulle suunniteltiin sitä kiskoa. Mutta ei oo enää tarvinnu, oireet katos ja nyt oon käyny säännöllisesti, että pidetään ne auki. Siellä on kuitenki paljon elintärkeitä lihaksia, joiden olemassaoloa saati huoltoa ei aina muista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsa-ihanainen <3
      Juu, pari kertaa kävin. Tai sain sellasta "räätälöityä" hoitoa: osaksi hermoratahierontaa ja osaksi jäsenkorjausta.
      Hermoratahierojalle olis nyt varattuna aika, mutta meni melko pitkälle, tais olla syyskuulle :-O

      Poista
    2. Se on kyllä vähä turhanki kaukana... Koita jaksella <3

      Poista
  6. Ai nii... Muuten, olit pohtinu sitä et alanko bongailemaan postileimoista tms jotain... Päätin heti SNYhyn lähtiessäni että jätän suosiolla salapoliisihommat tekemättä, muuten menee ilo koko jutusta. Mutta en tosiaankaan osannu ees aavistella et sä oisit mun pari. Voi että mä en saa millään ny silmiä irti tuosta... Mun tarvii koko ajan lueskella tuota yhtäläisyyslistaa ja samalla kattelen tuota ihanaa vihreää lankaa jonka lähetit. Siitä lähtee jompikumpi huivi puikoille KyJyssä <3

    VastaaPoista

Sylillinen kiitoksia kommentistasi <3